Olet tässä: Opetus > Urut



Urut

Miten on mahdollista, että yli 2200 vuotta sitten keksitty soitin on jatkanut elämäänsä läpi historian vaiheiden? Valtakunnat ja kulttuurit ovat vuosisatojen kuluessa tulleet ja menneet, mutta edelleen poliittisista järjestelmistä ja uskonnoista riippumatta urut soivat käytännöllisesti katsoen joka puolella maailmaa.

Etenkin läntisessä maailmassa urut on mielletty ensi sijassa kirkon soittimeksi, mutta on hyvä muistaa että urut on myös merkittävien konserttisalien soitin sekä oppilaitos- ja kotisoitin.
 
Ääni syntyy urkupillissä ilmanpaineen vaikutuksesta. Pillejä hallitaan koskettimistoista käsin. Koneiston kautta soittajalla on suora yhteys sormestaan yksittäiseen pilliin. Urut on kokonsa ja äänensä puolesta soittimista suurin.

Urkupillien koko vaihtelee reilun sentin mittaisesta ja muutaman gramman painoisesta suurimpien urkujen kymmenmetrisiin ja muutaman sadan kilon painoisiin pilleihin. Suurten urkujen täysi sointi yltää sinfoniaorkesterin vastaavan soinnin tasolle.

Mutta mikä on ”se jokin”, johon soittajat ja kuulijat ovat halki vuosisatojen ihastuneet? Monet urut ovat jo pelkän ulkonäkönsä perusteella, niin arkkitehtonisesti kuin taideteoksina vaikuttavia luomuksia.

Joitakin ihmisiä saattaa kiinnostaa tekniset ratkaisut, mutta useimpien kohdalla vastaus taitaa sittenkin olla urkujen sointi eli itse ääni. Uruissa on parhaimmillaan uskomattoman laaja ja värikäs sointimaailma, jonka avulla voidaan ilmaista inhimillisen tunnemaailman eri sävyjä laidasta laitaan.

Voiko urkujensoittoa sitten opiskella kuka tahansa? Vastaus on kyllä. Minimiedellytyksenä on pianonsoiton perustekniikan hallitseminen. Edes pituus ei ole välttämättä rajoitus – lapset voivat soittaa sormiokappaleita kunnes kasvun myötä jalat yltävät jalkiokoskettimille.

Myös vanhemmalla iällä vaikka eläkeharrastuksena voi aloittaa urkujensoiton opiskelun. Tavoitteet voidaan aina asettaa yksilöllisten edellytysten mukaisesti.
 
Turun konservatoriossa on erinomaiset puitteet opiskella urkujensoittoa niin pää- kuin sivuinstrumenttina. Konservatorion avarassa ja viehättävässä urkusalissa on uudet, harvinaislaatuiset barokkityyliset urut jotka ovat sekä kauniit katsella että nautinto kuunnella.

Taidon karttuessa voi joskus päästä istahtamaan vaikkapa Tuomiokirkon pääurkujen tai Mikaelinkirkon urkujen penkille ja täyttää suuri kirkko urkujen pauhinalla. Uruissa on poweria!

Lisätietoa: lehtori Hannu Ilola.

Kuvassa Turun konservatorion urut (kuva Aada Niilola). Lisätietoa soittimesta.